Kauneimmat rakkaustarinat on julkaistu!

Häämessutapahtumassa on ajatuksissa päällimmäisenä itse hääpäivä ja avioliittoon astuminen. Me haluamme kerätä tarinoita rakkaudesta, siitä olennaisimmasta. Hääpäivä tulee ja menee - on ikimuistoinen ja tärkeä, mutta kuitenkin vain yksi päivä parisuhteessa ja liitossa, ehkäpä koko elämän kestävässä. Haluamme kuulla ja jakaa kertomuksia kuinka tapasitte, kuinka rakkaus leimahti, kuinka se syveni tai kuinka se voitti esteet. Kertokaa meille kuinka Rakkaus iski kuin salama kirkkaalta taivaalta ja vei jalat alta, kuinka se muutti elämän yllättäen, tai kuinka se on kantanut vuosia ja vaiheita, ja vielä aikojen päästä puolisosi katse saa sydämen läikähtämään.

Haluamme jakaa erilaisia tarinoita erilaisten pariskuntien kertomina. Tämä kilpailu on tarkoitettu ihan kaikille, ei vain häitä suunnitteleville. Olitte sitten naimisissa tai parisuhteessa, oli suhteenne tuore tai vuosikymmeniä kestänyt - me haluamme kertoa tarinanne maailmalle!

Keräsimme tarinoita 27.1.2023 saakka, ja nyt on tullut aika jakaa saamamme tarinat kanssanne!

Yleisöäänestys alkaa 7.2.2023 ja päättyy 13.2.2023. Voittanut rakkaustarina, sekä yleisöäänestyksen arvonnan voittaja julkaistaan ystävänpäivänä 14.2.2023.

Kilpailuun ilmoitetut tarinat voi lukea alempaa.

Rakkaustarinat ovat kaikki uniikkeja ja arvokkaita, eikä niitä voi vertailla tai laittaa paremmuusjärjestykseen. Haluamme kuitenkin kannustaa tarinoiden jakamiseen, ja tarjota rakkaiden yhteistyökumppaniemme kanssa yhdelle onnekkaalle pariskunnalle laatuaikaa yhdessä. Siksi päädyimme järjestämään tarinoille yleisöäänestyksen, jonka voittajapariskunta saa palkinnoksi yhden yön majoituslahjakortin kahdelle Superior -huoneessa herkullisine aamiaisineen, missä tahansa Primehotelsin hotelleista.

Primehotelsilla on seitsemän uniikkia ja erilaista hotellia Suomessa. Primehotels ei ole hotelliketju, vaan ketju uniikkeja hotelleja, joita yhdistää sama tavoite; tulla tunnetuksi Suomen parhaasta palvelusta. Voitokas pariskunta pääsee nauttimaan tästä upeasta palvelusta, valitsemassaan ainutlaatuisessa hotellissa!

Rakkaustarinoiden lukijoita ja äänestäjiä ei ole myöskään unohdettu, vaan kaikkien äänestäjien kesken arvotaan Kalevalan uuden huikean kauniin korumalliston Kesäyön ruusu -korvakorut. Korumallisto lanseerattiin Love me do -häämessuilla 21.-22.1.2023, ja siihen voi tutustua täällä. Kesäyön ruusun on suunnitellut ylellisistä juhla-asuistaan tunnettu vaatesuunnittelija Anni Ruuth. Se on kotimaista laatua, modernissa, tunteita herättävässä ja hurmaavassa muodossa. Jotakin ihan uutta ja samalla kertaa ikuista.

Korusarja ammentaa suomalaisen kesäyön taiasta, menneiden aikojen lumosta ja kauniiden hetkien viattomuudesta. Se kannustaa haaveilemaan ilosta ja kauneudesta aikana, jona jokainen meistä odottaa muutosta parempaan.

Kilpailuun ilmoitetut tarinat

Anna & Hemmo

Olimme samalla luokalla ala-asteen 2. ja 3. luokan ajan. Hemmolla oli kadonnut biologian kirja, jota olin auttanut etsimään. Reilu 25 vuotta myöhemmin törmäsimme uudelleen facebookissa. Hemmo sanoi naimisiin mennessämme: "Vihdoin sain elämäni rakkauden, pienen odottelun jälkeen."

Antti & Veronica 

Meidän tarina alkoi jo vuonna 2011 kun tapasimme ensimmäisen kerran - minä silloin 16 v. ja Antti 15 v. Meistä tuli hyvin nopeasti ystäviä ja kuuluimme samaan ystäväporukkaan. Vuodet toivat minua ja Anttia yhteen ja välillä vetivät erikseen. Olimme ystäviä ja välillä vähän enemmän, ja sitten taas vain ystäviä. Mutta 2016 Uuden Vuoden juhlissa tähdet olivat kohdallaan meitä varten, ja kun vuosi vaihtui 2017 tunsin että hänestä ja minusta tulee vihdoin me. Heti kesällä muutimme yhteiseen kotiin.

Syksyllä 2022 tuli täyteen 10 vuotta siitä kun tapasimme ensimmäisen kerran ja helmikuussa 2023 kuusi vuotta seurustelua. Meidän vuodet ovat olleet tähän asti seikkailua ja rakkautta. Rakastamme nähdä uusia paikkoja ja seikkailla ilman suuria suunnitelmia. Vuosi 2022 oli meille hieno ja vaikea. Matkustelimme paljon, ostimme yhteisen kodin, mutta kohtasimme myös vaikeuksia, kun minä sairastuin äkisti ja joudun vakavaan leikkaukseen. Tämä pisti prioriteetit uusiksi ja pelkäsin että tarinamme jää siihen. Lupasimme, että jos ja kun selviän leikkauksesta ja toivun, niin lähdemme taas matkustelemaan. Vajaa 2 kuukautta leikkaukseni jälkeen, lähdimme reissulle. Sillä reissulla Antti polvistui eteeni 3.10.2022 ja minä kiljuin riemusta. Tarinamme jatkuu tästä ikuisuuteen. Nyt suunnittelemme meidän näköisiä häitä ja seuraavaa seikkailuamme.

Ismo & Julia

Alettiin kirjoitella aluksi nettisivujen kautta, sitten viestiteltiin, soiteltiin ja vihdoin tavattiin. Nyt on oltu yhdessä jo vajaa 8 vuotta. Molemmilla on omat asunnot, tämä järjästely käy meille parhaiten, välillä on omaakin rauhaa.

Johanna & Markus

Ystäväni kysyi lähtisinkö aveciksi hänen veljelleen häihin. En ollut ikinä tavannut ystäväni veljeä, mutta viikkoa aiemmin olin löytänyt alennusmyynneistä ihanan mekon, jonka olin ostanut, vaikka juhlia ei ollut tiedossa. Ajattelin nopeasti, että sokkoavecin rooli kuulostaa hauskalta ja juhlamekkokin löytyy, kyllä lähden. Tapasimme pari tuntia ennen kaupungin torilla ja vastaan tuli komea ja hymyilevä mies. Hääjuhla loppukesän illassa sujui mukavasti kaikesta jutellen. Tanssilattialla kehojen kohdatessa säkenöi. Ihastus syntyi. Vähän myöhemmin syksyn edetessä kysyi avec vihdoin oikeille treffeille ja silloin alkoi yhteinen taival. Kuusi viikkoa treffeistä menimme naimisiin ja nyt juhlittiin jo 15 vuotta yhdessä.

Juuso & Laura

Stokkan kellon alla tavattiin marraskuussa sankassa lumisateessa yli 15 vuotta sitten. Samana päivänä muistellaan vuosittain illan tunnelmaa ja paikkoja, joissa käytiin.

Kirsi & Joonas

Meidän tarina alkoi hyvin yllättäen, sillon kun sitä vähiten odotin. Olin sinkkuäiti omasta halustani. Päätin kuitenkin testata tinderiä, kokeilumielessä. Sain hyvin pian viestin mieheltä, kirjoittelimme ja hän tuntui heti hyvin luotettavalta ja mukavalta. Sovimme treffit eri puolelle Suomea jo kahden päivän viestittelyn jälkeen. Näimme Vanajaveden rannalla Hämeenlinnassa, kauniina kesäiltana, juttelimme monta tuntia veden liplatuksen keskellä. Lopulta hän kysyi, että haluaisinko iltateelle hänen kotiinsa (olemme molemmat kovia teen juojia)? Lupauduin ja se yhteinen teehetki on kestänyt nyt 7,5 vuotta.

Maria & Samuli

Kun suutelimme ensi kertaa rakettien räiskyessä, en vielä osannut aavistaa, että sinun kanssasi kaikki unelmani toteutuisivat. Muutamassa viikossa ymmärsin kuitenkin, että kaikki mitä toivoin oli ulottuvillani - kunhan jättäisin kaiken tutun ja turvallisen taakseni ja hyppäisin tuntemattomaan. Yhdeksän päivän maagiset ensitreffit lumimyrskyävässä Islannissa ratkaisivat asian: vielä samana syksynä aloitin uuden työn uudella mantereella ja rakensin kanssasi yhteistä kotia, vaikka olimme sitä ennen päässeet tapaamaan kasvokkain vasta muutamia kertoja.

Kosit Havaijin-lomamme viimeisenä päivänä vehreän sademetsän keskellä vesiputouksen juurella. Jääkylmältä tulivuorisaarelta alkanut rakkaus sai virallisen sinetin trooppisella tulivuorisaarella kuumien laavavirtojen hehkussa. Vietimme kihlajaisia vielä ennen ensimmäisen yhteisen vuotemme loppua.

Meitä yhdistivät alusta alkaen yhteiset unelmat. Niihin kuuluivat ulkomailla asuminen, kiinnostavat työt ja matkustelu mutta myös häät ja yhteiset lapset. Olimme löytäneet toisemme vasta verraten myöhään, mutta päätimme uskoa, että vielä ei silti ollut liian myöhäistä. Tapasit kutsua rakkaustarinaamme ihmeelliseksi saduksi, ja yhteinen elämämme Bostonissa tuntui minustakin satumaiselta. Tein unelmatyötäni ja matkustelin ympäri maata vuoroin työasioissa ja vuoroin sinun kanssasi. Kotikaupunkimme oli hurmannut meidät molemmat, ja pitkät kävelyt kaupungilla täyttivät sydämeni ihmeellisellä onnentunteella. Olin vapaampi kuin olisin koskaan voinut kuvitellakaan.

Kaikkiin satuihin kuuluvat kuitenkin vastoinkäymiset, ja meidän tarinaamme niitä ilmestyi riittämiin siinä vaiheessa, kun yritimme toteuttaa haaveemme häistä ja lapsista. Vaikeat vuodet eivät päättyneet vielä silloinkaan, kun viimein pitelimme sylissämme kahta vauvaa. Kohtasimme lyhyen ajan sisällä vielä huolen vauvojen terveydestä, painajaismaisen mannertenvälisen muuton ja perheenjäsenen äkillisen kuoleman. Juuri kun aloimme toipua, iski koko maailmaan pandemia. Häät siirtyivät vuodesta toiseen. Vähitellen vaikeimmat ajat jäivät taa, ja nyt elämme yhdessä kaikkein suurinta unelmaamme. Siinä on huomattavasti vähemmän vapautta ja enemmän arkisuutta kuin aiemmassa ihmeellisessä sadussa mutta toisaalta ihan valtavasti mielikuvitusta, pieniä onnenhetkiä, halauksia ja rakkautta. Viime kesänä sanoimme viimein toisillemme tahdon, ja yhden viikonlopun ajan kaikki oli taas kuin satua.

Marita & Juhani

Oli maaliskuun toinen päivä - mukavan keväinen, muutama pakkasaste. Olin ollut naapurikaupungissa shoppailemassa ja päätin piipahtaa vielä kahvilla tunnelmallisessa kahvilassa kaupungin laidalla. Ajoin kahvilan pihaan, parkkipaikalle, mutta kas - eivät pitäneetkään autoni jarrut, vaan hitaasti mutta varmasti liukui punainen pikkubiilini parkissa ollutta hopearatsua päin. Ratsastajakin seisoi siinä vierellä katsellen, että päinhän se tulee.... Hävetti ja mieli teki paeta, mutta hyppäsin ulos autostani ja anteeksipyyntöä anellen menin katsomaan oliko autoni tehnyt pahaakin jälkeä. Miestä kai lähinnä hymyilytti panikoimiseni ja hän totesi, että mitäs tuosta, firman auto. Ei kukaan mies toimi noin, ei kukaan, ajattelin. "Saanko edes tarjota kahvit hyvittääkseni" - kysyin ja hetken päästä istuimme kahvilassa rupattelemassa niitä näitä. Kaiken lisäksi tajusin, että hänhän ne kahvitkin maksoi.... Lupasin tarjota seuraavana perjantaina päivällisen ravintolassa - ravintolaan mentiin, mutta hänen korttinsa taisi vilahtaa sielläkin.

Mutta tuo törmäys, se oli sysäys johonkin uuteen, kauniiseen ja kestävään. Siitä on nyt viisitoista vuotta ja tänään(kin) tarjosin hänelle ruuan, perunamuussia ja nakkikastiketta, eilen oli pinaattikeittoa ja toissapäivänä lasagnea. Ai niin, asumme muuten yhdessä ja olemme äärimmäisen onnellinen, juurikin kohta eläkkeelle jäävä pariskunta.

Marjo & Mikko

Kyllästynyt säätämiseen - sokkotreffien kautta soulmateksi. Alle kaksikymppisenä tuli deittailtua jos minkälaisia tyyppejä, jotka lopulta jäivät kavereille kerrottaviksi hauskoiksi tarinoiksi kaikkine kommelluksineen: Yksi valehteli pituutensa (joka yllättäen paljastui nopeasti katseidemme kohdatessa samalla korkeudella kahvilan edessä), yksi leveili sanomalla, että tarjoaa ruoat, mutta lopulta lounasseteleillä maksaessa huomasi, ettei arvo riitäkään. Yksi toi jo valmiiksi kuihtuneita kukkia, onhan ajatus tärkein!

Tinder ei vielä ollut lyönyt läpi niin kuin tänä päivänä, mutta nettideittailu oli yleistä. Loin profiilin Suomi24 - treffien palstalle ja kävin siellä monia keskusteluja. Keskustelut kuitenkin lopahtivat erilaisten toiveiden vuoksi nopeasti. Kirjotin profiilitekstiini "kyllästynyt säätämiseen". Yhtenä iltana päätin kirjautua palstalle vielä kerran ennen tunnukseni lopullista poistoa. Olin saanut viestin profiililta, jolla ei ollut kuvaa tai tietoja sivuillaan. Juttu kuitenkin lähti luistamaan hyvin ja noin viikon juttelun jälkeen yllättäen sovimme tapaamisen ravintolaan. Hän oli nähnyt kuvani, mutta minä vain kuvan flexaavasta hauislihaksesta whatsappin kuvakkeessa. Ihan varmasti netistä otettu, ajattelin.

Kahvilassa odotellessani hän laittoi viestin "Hei muuten, oon kalju, mulla on nahkatakki ja vihreä pipo". Apua. No, sieltä hän saapui luokseni lempeä hymy kasvoillaan ja joi teensä urhoollisesti, vaikka sinne hajonnut teepussi mutkisti makunautintoa. Jotain tapahtui ja juttua riitti useiksi tunneiksi. Ei mennyt kauaa kun matkustin hänen luokseen toiseen kaupunkiin. "Joo, hyvin mä sen tunnen, älkää pelätkö" - sanoin kavereilleni. Poistimme käyttäjätunnukset yhdessä. Vuoden kaukosuhteen jälkeen muutimme ensimmäiseen yhteiseen asuntoon. Elämä on tuonut eteen monia haasteita vuosien varrella; hänellä järjetöntä pääsykoepänttäämistä neljän vuoden ajan ja minulla uudelleen kouluttautumista sekä uuden identiteetin kokoamista. Kireitä hermoja, mutta välissä naurua ja uskomattomia yhteisiä hetkiä. Tässä ollaan edelleen 8 vuoden jälkeen. Vihdoinkin saamme sanoa toisillemme tahdon elokuussa 2023. Kliseistä, mutta totta: Rakkaus on todellakin sokeaa!

Meri & Joona

Oli tykö tavallinen aamu. Söin veljeni kanssa banaanilettuja hänen yksiössään Tampereen kulmilla. Olimme aikeissa tehdä jotakin mukavaa yhdessä, pitkästä aikaa. Kuulumisten vaihto kasvotusten oli aivan eri kuin viestien välityksellä. Koulu, hyvinvointi ja parisuhde ne olivat aiheita, joista oltiin totuttu puhumaan. Ja sitten oli tämän tiivis ystäväporukka, johon kuului viisi poikaa. "Keitä he siis ovat" - kysyin uteliaasti. Veljeni kuvaili jokaista muutamalla lauseella. Ei hän ehtinyt vielä lausua muuta kuin seuraavan etunimen ja sydämeni pompahti. Huudahdin ja pitelin rintaani paljailla käsilläni: "Oho"! "Mitä tapahtui" -hän kysyi. "En tiedä, mutta nyt on mentävä sinne." "Selvä." - hän vastasi.

Pyylsimme sähköskoottereilla pitkin loppukesäisen Tampereen katuja. Ruska muistutti tulevasta syksystä. T-paidalla kuitenkin vielä pärjäsi. Veljeni Pyry näytti minulle tietä. Hän tiesi minne olisimme menossa. Minä vain seurasin hiljaa. En ymmärtänyt, mutta sisimmässäni tiesin jotakin. Hissin tulo kesti ikuisuuden. Maukas ruoan tuoksu leijaili rappukäytävässä. Koputimme vihdoin veljelleni tuttuun oveen ja se avautui miltei heti. Siniset silmät tarkkailivat minua nopeasti. "Keittiössä on ruokaa, peremmälle vain." Kävimme pöytään ja rupesimme syömään, nam! Ystäväni soitti minulle keskipäivän aikaan. Aikaa en enään laskenut, mutta tiesin että olin ollut täällä jo useamman päivän. Asuin eri kaupungissa, mutta en halunnut vielä lähteä. Pahoittelin ystävälleni, että emme voisi tavata vielä, mutta palataan asiaan. Tuntui niin oikealta olla minulle tuntemattomassa kaupungissa tämän miehen kanssa ja me olimme juuri sopineet lähtevämme yhdessä roadtripille Kolin maisemiin. Ensi tapaamisestamme lähtien olemme olleet yhdessä 5.8.2021. Menimme kihloihin 14.12.2022 ja hääpäivämme häämöttää edessä 5.8.2023.

Nea & Jussi

Olemme tavanneet päiväkodissa. Olimme päiväkotivuodet parhaita kavereita. Eskari- ja kouluvuodet erottivat, eikä pidetty mitään yhteyttä. Vuonna 2013 olimme juuri täyttäneet molemmat 18 vuotta ja Jussi soitti bändissä. Satuin olemaan baarissa heidän bändin keikalla ja tunnistin rumpalin. Menin juttelemaan ja sama päiväkotikaverihan siellä oli. Tästä muutaman kuukauden päästä rupesimme seurustelemaan, siitä tulee nyt maaliskuussa 9 vuotta. Vuonna 2016 muutimme ensimmäistä kertaa yhteiseen asuntoon, asuimme siinä lähes 6 vuotta ja viime vuonna 2022 ostimme yhteisen omistusasunnon, josta haaveilimme pitkään. Vuoteen 2022 mahtui myös kosinta Jussin puolelta. Suhteeseen on mahtunut myös pari etäpätkää armeijan & kouluvaihdon takia. Eikä kaikki vuodet ole olleet todellakaan helppoja, mutta nyt odotamme onnellisina & innolla tulevaisuuden häitä ja haaveilemme omasta koirasta.

Noora & Nora

Tutustuimme Noran kanssa toisiimme vuonna 2012 töiden kautta Tampereella. Olimme molemmat parisuhteissa toisten henkilöiden kanssa tuolloin. Vaikka olinkin parisuhteessa toisen kanssa, Norassa oli jotain sellaista, mikä jäi minun mieleeni. Teimme töitä samassa työporukassa vuodesta 2012 vuoteen 2017. Vuonna 2017 alkuvuodesta muutin pääkaupunkiseudulle töihin samaan firmaan, missä olin myös Tampereella ja siinä vaiheessa minusta tuli myös Noran esimies.

Tässä vaiheessa molempien aiemmat parisuhteet olivat jo kariutuneet ja molemmat elelimme sinkkuina omissa kaupungeissamme. 2017 vuoden lopulla tuli työreissu, jota minä vedin ja pyysin parin viikon työreissulle mukaan työntekijöitä Tampereelta sekä pääkaupunkiseudulta yhteensä n. 8kpl ja yksi näistä oli Nora. Tällä työreissulla välimme lämpenivät ja aloimme viettämää aikaa enemmän yhdessä. Tämä johtikin siihen, että rupesimme tapailemaan ja lopulta rupesimme seurustelemaan.

Omille esimiehilleni kerroin heti tilanteesta, että nyt on käynyt näin ja tämä johtikin siihen, että Noran esimieheksi vaihdettiin kokonaan toinen henkilö. Esimiehen viran jätin 2018 alkuvuodesta ja muutin takaisin Tampereelle ja silloin myös päätimme etsiä yhteisen asunnon, mihin muutimmekin. 2020 maaliskuussa kosin Noraa Levin huipulla ja hän vastasikin myöntävästi kyyneleiden keskeltä ja siitä asti olemme suunnitelleet tulevia häitämme. Nykyään asumme omistusasunnossa, jonka ostimme n. 2 vuotta sitten ja häät ovat tulossa elokuussa 2023. Toivottavasti meillä on vielä monta vuotta yhteistä elämää edessä!

Riina & Sammi

Olimme mieheni kanssa samassa ammattikoulussa vuosina 2010-2012, emme tunteneet toisiamme tai pyörineet samoissa piireissä mutta silloin tällöin näimme koulumme käytävillä, kumpikaan ei kuitenkaan kiinnittänyt toiseensa juurikaan huomiota, näin ainakin kovasti väitämme toisillemme. Koulusta valmistumisen jälkeen mieheni muutti Hollantiin työskentelemään ja minä aloitin työskentelyn Helsingissä. Elimme tietämättöminä toistemme elämästä vuoteen 2018 saakka, kunnes eräänä aurinkoisena kesäpäivänä törmäsimme toisiimme Helsingin Sinebrychoffin puistossa, minä olin viettämässä päivää ystävieni kanssa ja hän oli koiransa kanssa ulkoilemassa. Kumpikaan meistä ei muistanut mistä tiedämme toisemme mutta moikkasimme kuin vanhat tutut, tätä tapahtui kyseisen kesän aikana useamman kerran.

Aikaa meni noin puoli vuotta, oli vuosi 2019 helmikuu ja olin tuohon aikaan töissä ravintolassa Helsingin Punavuoressa. Olimme hakemassa ravintolaan uutta työntekijää keittiöömme ja yllättäen minulle paljastui kollegaltani tuttu nimi joka oli tulossa haastatteluun, sama kundi puistosta edelliseltä kesältä. Haastattelupäivänä hän sai työpaikan ja meistä tuli kollegoita. Meillä juttu luisti alusta asti erinomaisesti ja työskentelimme hyvin yhdessä, hän sopi täydellisesti pieneen työporukkaamme. Koko kevät ja kesä meni paljon työskennellessä ja kaikki vapaa-ajat vietimme työporukalla yhdessä.

Kelattiin ajassa eteenpäin ja elettiin 2019 vuoden syksyä, olimme työporukalla viikonloppuna tanssimassa ja pitämässä hauskaa Helsingin yössä. Sinä iltana jotain välillämme tapahtui ja taisimme molemmat hieman ihastua toisiimme, minä ainakin hänen hassuihin tanssiliikkeisiinsä. Juttelimme ja nauroimme ravintolan ulkopuolella pitkään aamuyöhön asti ja sen illan jälkeen olimme lähes erottomattomat. Vahvistimme suhteemme maaliskuussa 2020, olin kutsunut hänet perheemme mökille viettämään viikonloppua kahdestaan, kaikki oli ihanaa ja romanttista, palasimme Helsinkiin onnellisena pariskuntana.

Sen mökkireissun jälkeen olimme kuin paita ja peppu. Maailmassa tapahtui paljon ja niin myös meidänkin elämässämme. Vuoden aikana muutimme yhteiseen asuntoon, vaihdoimme molemmat työpaikkoja, haaveilimme ulkomaille muutostosta ja minä salaisesti myös kihloista.
Nyt kun 3. vuosipäivämme lähestyy, on hauska muistella sitä kesää kun törmäsimme toisiimme puistossa ja miten elämämme muuttui sinä päivänä. Vuosi 2023 ja nyt asummekin ulkomailla, olemme onnellisesti kihloissa ja suunnitteilla on yhteinen yritys, niin ne haaveet vain toteutuivat. Kannatti siis rakastua kundiin puistosta.

Tiina & Jarkko

Tietokone on muokannut entisaikojen rakkauskirjeiden kirjoittamista. Niin meilläkin. Verkko kutoi meidät yhteen, ja loi silmukat ainutlaatuiselle yhteiselle tarinalle. Saan olla myös ikionnellinen, että mieheni uhmasi algoritmeja ja löysi minut kiertotietä hoksaten, miten upeasti ajatuksemme ja toiveemme lomittuivatkaan toisiensa kanssa. Tuosta ensimmäisestä, algoritmeja uhmaavasta ihanasta viestistä se lähti - ja jatkuu läpi vuorten ja karikoiden, läpi leikin ja naurun. Jo ensitapaamisemme kertoi meistä toisillemme paljon. Kahvit jatkuivat Olympiastadionin työmaalla, jossa ei kovin nätiltä voinut näyttää isot turvakengät ja kypärät päässä. Työmaa vaihtui ikimuistoiseksi yhteiseksi herkutteluhetkeksi ravintolassa - jonka ohi nykyäänkin liikkuessamme jotain lämmintä läikähtää rinnassamme. Ja herkutteluhetket jatkuvat. Siitä pitää huolen yhteinen rakkautemme kokkailla ja kokeilla maailman makuja - testata ja innovoida - nauttia.

Uskoo kohtaloon sitten tai ei, meidän yhteinen polkumme on valanut itseeni uskoa kohtalon sormeen. Olinhan päättänyt, että sinä maagisena ensimmäisen viestin saamisen päivänä olisin jättänyt oman elämäni toisen puoliskon etsimisen sikseen. Onneksi annoin vielä päivän aikaa kohtalolle. Kohtalo on tässä muutamien vuosien varrella toisaalta koetellut meitä elämän ja kuoleman kysymyksillä monesti. Pienet murheet ja harmit välillä harmittavat itse ketäkin, mutta mittasuhteet ja rakkauden merkitys korostuvat, kun pieni kasvaa suureksi. Kun ei riitä enää poskia, joita kohtalolle kääntää.. Meillä tärkeää ovatkin alusta asti olleet niin puhuminen, unelmoiminen kuin leikkiminenkin. Ilman yhdessä unelmointia, on vaikea nähdä yhteistä tulevaisuutta. Ilman puhumista ilot jäävät puolitiehen ja surut sekä ahdistukset kasvavat kasvamistaan. Mutta ehkä monesti jopa se tärkein on leikkiminen, yhdessä iloitseminen ja nauraminen, toisen kutittaminen ja lumipesun antaminen, hassujen kuvien ottaminen ja lautapelien kaapista esiin kaivaminen. On tärkeää osata sekä itkeä että nauraa toisen kanssa, ja antaa mahdollisuus toisen olla oma itsensä.

Olemme miettineet aina aika ajoin, mitä jos olisimmekin tavanneet elämässämme jo aiemmin. Mutta toisaalta juuri nyt, aikuisina, tunnemme itsemme paremmin ja tiedämme sen, mitä arvostamme, mitä toivomme ja unelmoimme. Ehkä juuri siksi yhteiset askeleet eteenpäin matkamme varrella ovat tuntuneet niin luonnollisilta, jopa helpoilta. Emmekä malta ottaa yhdessä seuraavia askeleita, pitkiä ja lyhyitä, mitä tulevaisuus meille tarjoaa. Ja avartaa toistemme maailmaa avaamalla yhä uudenlaisia ovia.

Tuija & Mika

Meidän rakkaustarinamme alkoi syksyllä 2020. Aloimme viestittelemään nettideittisivulla, ajatuksena oli että tuskin mitään vakavaa kehittyy kun mies asui toisella paikkakunnallakin. No, näimme ensimmäisen kerran, jonka jälkeen olin vielä varmempi ettei tästä taida mitään tulla vaikka ihan kivaa olikin. Hän oli minua nuorempi ja minulla jo aiemmat lapset edellisessä avioliitosta joten hieman jarrua laitoin. Jatkoimme viestittelyä ja näimme toisen kerran jonka jälkeen joku syttyi ja epäilyt karisi. Mies sanoi heti kättelyssä että on valmis muuttamaan samaan kaupunkiin ja tämä toteutui sitten myös nopealla aikataululla, joulukuussa hän löysi oman asunnon ja työpaikan samasta kaupungista. Keväällä 2021 hän sitten kosi ja muutimme virallisesti saman katon alle. Kesällä myös saimme tietää odottavamme yhteistä lastamme. Vauva syntyi keväällä 2022 ja elokuussa menimme naimisiin. Nopea on ollut tahti ja sukulaiset kauhistelleet mutta hetkeäkään en kadu.

Lämmin kiitos kaikille tarinansa jakaneille! Kiitos kun olette mukana jakamassa tärkeää sanomaa - rakkaus voittaa aina. 

Tervetuloa Suomen suurimmille häämessuille!

Tervetuloa juhlimaan rakkautta jälleen Love me do Autumn Fairille Helsingin Kaapelitehtaalle 30.9.2023! Tapahtuma on avoinna lauantaina klo 10-18.